Vuoden 1918 sodan aikaisia sairaanhoitajia Mikkelissä.

Vuonna 1917 Mikkelissä toimi lyseo, tyttökoulu ja yhteiskoulu, joiden kaikkien rehtorit korostivat isänmaallisuuden merkitystä. Sodan alkaessa tyttökoulun rehtori sanoi oppilaalle: "Ala juosta tuonne maaherratalon yläkertaan, siellä sinua tarvitaan!" Maaherra Rosenqvist asui omassa talossaan, ja virkatalon yläkerta oli suojeluskunnan naisosaston käytössä. Koulutytöille riitti tehtäviä; he esimerkiksi ompelivat käsivarsinauhat ja merkkejä rintamamiesten takkeihin. Heille katsottiin oma huone koko sodan ajaksi. Tätä naisten toimintaa voidaan pitää Mikkelin lottatoiminnan alkuna. Kuvaava on nyt jo 90-vuotiaan lotan kertomus: "Muistan suojeluskunnan yöllisen harjoituksen Porrassalmen tuolla puolen. Oli lokakuu ja oikein huono keli, pimeä kurainen ja syksyinen yö. Meille lotille oli varattu kuorma-auto, mutta piirinjohtaja sanoi, että ette astu siihen, kävelette niinkuin mekin. Käveltiin ensin ja sitten yö pitkin metsiä kenttäkeittiön kanssa kuljettiin ja syötettiin miehiä. Mutta se oli kaikki koulutusta ja hyväksi. Ei kysytty jaksatteks te, vaan mentiin koska isänmaa kutsu.

Vuonna 1920 Mikkelissä oli neljä ja puolituhatta asukasta. Suojeluskuntatyössä mukana olleet naiset halusivat toimia täysivaltaisemmin maanpuolustuksen hyväksi. He pitivät tammikuun 20 päivänä 1920 keskuskansakoululla kokouksen ja perustivat Mikkeliin Lotta Svärd -yhdistyksen. Sen säännöt vahvistettiin maaliskuun loppupuolella ja samalla valittiin Betty Tiusanen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuraavan vuoden maaliskuussa käynnistyi koko valtakunnan käsittävä järjestö, joka suojeluskunnan organisaatiomallin mukaan jakautui piireihin ja paikallisosastoihin. Mikkelin paikallisosasto liittyi siihen ensimmäisten joukossa Mikkelin piirin kautta. Kaupungin paikallisosastoa ja piiriä edusti Katri Langinkoski.

Lottalupaus Mikkelin tuomiokirkossa.

Ensimmäiset 12 lottaa antoivat lottalupauksen 12. päivänä toukokuuta:Minä lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudaten toimissani Lotta Svärd -yhdistyksen sääntöjä.. Mikkelin maaseurakunnan kirkossa vietetyn ensimmäisen lupausjuhlan jälkeen siitä tuli jokavuotinen tapahtuma. Ajankohdaksi vakiintui 16. toukokuuta; vapaussodan ja kaatuneitten muistopäivä. Vuonna 1942 juhla vietettiin kuitenkin itsenäisyyspäivänä, silloin marsalkka Mannerheim oli läsnä ja tilaisuuden juhlavuus jäi kaikkien osallistujien mieleen. Mainitun vuoden lopussa paikallisosastoon kuului 484 toimenlottaa.

Sodan uhrien muistaminen oli osa henkistä maanpuolustusta, ja yhteistyötä tehtiin lähikuntien kesken. Joroisten lotat olivat mukana hoitamassa sankarihautaa kesällä 1936.

Lottatoimintaa suoritettiin jaostojen puitteissa. Mikkelissä perustettiin aluksi saniteetti-, muonitus- ja vaatetusosastot. Ensimmäisen toimintavuoden kuluessa paikallisosastoon liittyi 110 jäsentä. Vuonna 1922 toimi tavanmukaiset neljä jaostoa: lääkintä-, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaosto.

Muonituksessa riitti tehtäviä. Vuonna 1937 jaostoon kuului 156 lottaa ja silloin hankittiin myös 60-osainen lotta-astiasto. Lotat muonittivat kymmeniä tilaisuuksia vuosittain ja oppivat suurien määrien valmistamisen. Makkarakeiton ohje alkoi: Otetaan 50 litraa vettä...Työkuva vanhan suojeluskuntatalon edessä.