Talvisodan perintö

Kyyhkylän kartanossa oli huollettu sotainvalideja vuodesta 1927 lähtien. Kuvassa päärakennus.

Talvisodan kiirastuli nähtiin usein Suomen kansan taisteluna elämästä ja kuolemasta. Henkilökohtaisella tasolla sama asetelma oli jatkuvasti silmien edessä. On sanottu, että suomalaisten ihanteena oli huomaamaton, unohduksiin jäänyt sankarikohtalo. Korkeinta ei ole sankarikunnia, vaan kätketty sankaruus. Tämä painoi leimansa moniin sodanajan tapahtumiin.

Marsalkka Mannerheimin päiväkäskyt levisivät tiedoitusvälineissä kaikkien kansalaisten luettaviksi. Niiden juhlava teksti muodosti yhtenäisen kuvan sekä sodan kulusta että sodanjohdon tavoitteista. Tietoannin ohella ne olivat tärkeä osa mielipidemuokkausta. Niissä kiitettiin ja kannustettiin eri kansalaisryhmiä sekä muistettiin myös ulkomaisia avun antajia. Niissä tulee myös selvästi esille vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys.

Talvisodan jälkeen 14. 3. annettiin päiväkäsky otsikolla: Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat! Siinä todetaan, että on solmittu ankara rauha, jossa Neuvosto-Venäjälle on luovutettu melkein jokainen taistelukenttä, missä sotilaat ovat vuodattaneet vertaan. Todetaan, että "Te ette tahtoneet sotaa, Te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä. Seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.

Päiväkäsky päättyy juhlavasti, mutta tosiasiat osoittavat sen sanojen pitävän paikkansa. " Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita... Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painottaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttä, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla... Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia ja heidän osuuttaan sodassa - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet."

Päiväkäskyssä 1. 10. 1940 muistettiin erikseen lääkintähenkilökuntaa ja sen työn mahdollistaneita elimiä Suomen Punaista Ristiä ja Lotta Svärdiä.

Hengähdystauko ja valmistautuminen

Nimistys välirauha on kaksijakoinen. Sitä on käytetty aselevosta varsinaiseen rauhantekoon johtavasta ajanjaksosta. Toisaalta kahden sodan välisen ajan nimeksi vakiintui välirauha. Se oli poikkeuksellinen ajanjakso, jota leimasi kuumeinen työtahti.

Koulujen toiminta oli epäsäännöllistä. Sodan tuhoja korjattiin kaikkialla. Mikkelissäkin aloitettiin rakennustyöt.

Kaupunkilaisten elämää haittasi yhä paheneva tavarapula, mikä muutti kaupunkikuvaa ja käytöstapoja. Paloöljyn hinta nousi yli kaksinkertaiseksi. Huhtikuussa kiellettiin tuontipolttoaineen käyttö henkilöautoissa ja siirryttiin puukaasuttimiin. Myös sokerin hinta nousi lähes kaksinkertaiseksi. Kylään mentäessä tuli tavaksi ottaa mukaan oma sokerirasia. Valtion kielloista ja varoituksista huolimatta mustanpörssin kauppa oli yleistä.

Yleismaailmallinen pula raaka-aineista sai Suomessa aikaan ennennäkemättömän kierrätyksen. Maan romun suurkeräyksessä otettiin talteen metalli, lasi, kumi, korkki, jätepaperi, turkismateriaali, jalkineet ja vaatteet. Keräykseen osallistui 7 000 koululaista kaikkialla Suomessa.

Vuoden 1941 tammikuussa mitattiin vuosisadan alhaisimpia lämpötiloja. Järviä peitti lähes metrin teräsjää, jota sahattiin jäähdytystarpeisiin. Mutta toisaalta kylmyys vaati paljon lämmityspuita. Alkoivat mottitalkoot, joita tehtiin kaikkina sota-ajan talvina. Kannustimina toimivat myös merkit, joita sai ostaa määrätyn halkomäärän urakoituaan. Myös seuraava talvi oli hyvin kylmä. Suojeluskunnissa aloitettiin Motti mieheen kampanja ja Suur-Saimaan piiri suojeluskunta ylitti ensimmäisenä sille asetetun tavoitteen, peräti 160 %:illa.

Suojeluskunta- ja lottatoiminta oli osoittautunut tärkeäksi osaksi maanpuolustusta. Sitä tarvittiin edelleen ja yhdistyksissä vallitsi kiireinen työtahti. Luovutetuilta alueilta oli saapunut Mikkeliin melkein kaupungin asukasmäärää vastaava evakkojoukko. Vanhemmat lotat kiersivät huoltamassa evakoita.

Karjalan kannaksen yleiskartta

Samalla kun korjattiin sodan tuhoja, parannettiin puolustusvalmiutta. Heti Moskovan rauhan jälkeen käynnistyivät linnoitustyöt uudella rajalla. Päämajan linnoitusosasto toimi itsenäisesti yli 200 henkilön voimin, joista kahdeksan oli naisia.

Armeija hankki lisää sotatarvikkeita ja varusteita. Puolustusvoimat laajensi Mikkelin lentokenttää, jolla oli tärkeä merkitys päämajan pitäessä yhteyksiä Helsinkiin.

Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli ajoittain hyvin kireä. Levisi tietoja Neuvostoliiton joukkojen keskityksistä Suomen rajoille ja rautateiden rakentamisesta niitä kohti. Kesäkuun 18. päivänä reserviläiset kutsuttiinkin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.